Kuva-analyysi

Pablo Picasso - La Lecture (1932)


Maalauksen tunnelma on jollakin tavalla raukea. Teosta katsellessa tulee rauhallinen olo, mikä johtuu luultavasti maalauksen värimaailmasta. Picasson tyyli on hyvin erikoinen, ja sitä joko rakastaa tai vihaa. Olen aina pitänyt taiteilijan teoksista ja juuri tämä kyseinen teos iski silmääni muiden Picasson upeiden maalausten joukosta. Vaikka maalaus onkin outo ja ehkä vaikeaselkoinenkin, pidän siitä kovasti.


Kuva esittää naista, joka istuu tuolissa. Vaaleahiuksisella naisella on sylissään kirja. Naisella on hyvin levollinen ilme ja olemus, joten luulen naisen nukkuvan. Etsittyäni tietoa teoksesta sain tietää, että maalaus esittää taidemaalarin Marie-Therese-nimistä rakastajatarta, joka nukkuu nojatuolissa.


Kuva herättää minussa hieman ristiriitaisia tunteita. Toisaalta kuva välittää tiettyä intohimoa, ja teoksesta huomaa, että kuva on maalattu rakastetusta henkilöstä. Kuitenkin teos on rauhallinen ja levollinen, mikä taas ei sovi yhteen Picasson intohimoisen luonteen kanssa, jonka rakkauselämän voisi kuvitella hyvinkin räiskyväksi ja palavaksi. Saan kuvasta sellaisen tunteen, että maalauksen tekijä ei osaa arvostaa naisekauneutta, kuinka hän vääristää naisen vartalon ja kasvot epäinhimillisiin muotoihin. Tunteen takana on kuitenkin tieto, että Picasson tyyli maalata ja tehdä teoksia oli juuri tällainen vääristävän kummallinen.


Maalaus on tehty öljyväreillä. Picasso on käyttänyt maalauksessaan kirkkaita värejä, kuten keltaista, vihreää ja punaista. Erityisesti keltaista väriä on käytetty melko runsaasti, ja näihin kirkkaisiin väriläiskiin katseeni ensimmäiseksi kiinnittyy. Kirkkaat värit tekevät maalauksesta jopa iloisen, vaikka tunnelma muuten on mielestäni enemmänkin tyyni. Luulen, että tunne tyyneydestä ja rauhallisuudesta johtuu taustan sinisestä unenomaisesta väristä. Valon ja varjon vaihtelua on käytetty taustassa, mutta muuten kuva on hyvin pelkistetty. Sommitelma on mielestäni tasapainoinen, ja luulen taiteilijan havitelleen vertikaalista sommitelmaa. Kuvassa ei esiinny liikettä, vaan tilanne kuvassa on paikallaan pysyvä ja rauhallinen.


Teoksen takana on espanjalainen Pablo Picasso, joka on yksi merkittävimmistä taiteilijoista. Picasso maalasi La Lecture-teostaan muutaman kuukauden, ja se valmistui tammikuussa 1932. Teos esittää siis Picasson 17-vuotiasta salarakasta Marie-Theresiä. Teokseen sisältyy mielenkiintoinen tarina: Picasson avioliitto päätyi eroon, kun hänen vaimonsa Olga Khokhlova näki maalauksen ja tajusi, ettei teoksessa esiintyvän naisen kasvonpiirteet olleetkaan hänen.


La Lecture löytää helposti paikkansa Picasson muiden teosten joukosta. Taiteilijan tyyli on niin omalaatuinen, että hänen teoksensa tunnistaa aina. Picasso maalasi La Lecturen vain muutaman päivän erolla La Rêve-maalauksesta, joten nämä kaksi muistuttavat hyvin paljon toisiaan. Vuosikymmeniä myöhemmin La Lecturen maalaamisesta, se huutokaupattiin vuonna 2011 Lontoossa 29,7 miljoonalla eurolla.

La Lecture

La Rêve

   

             

Bonustyö: Karikatyyri

Rytmi-veistoksen jälkeen minulla oli aikaa tehdä bonustyö, sillä olin saanut aikaisemmat työni tehtyä. Aluksi meistä kaikista otettiin kasvokuvat, eikä meillä kellään ollut hajuakaan mihin tarkoitukseen kuvat olivat. Viimein selvisi, että tekisimme kuvien avulla itsestämme karikatyyriteokset.

Työ oli hauska ja valmistui nopeasti. Mutkikkaan viivaston avulla omat kasvot muuttuivat täysin erilaisiksi ja karikatyyrimäinen tyyli tuli esiin. Työ tehtiin mustilla tusseilla ja oli siis väritön, joten päätin tussata taustan kirkkaan pinkillä, samoin huulet. Lopputulos oli ihan mielenkiintoinen.

Tehtävä 4: Veistospari

Viimeinen aiheemme kuvis1-kurssilla oli kuvanveisto, eli plastinen sommittelu. Tehtäväksemme saimme suunnitella parin kanssa puoliabstraktin veistosparin kuvanveistäjä Henry Mooren hengessä. Jokainen pareista sai sanaparin, jossa sanat esittivät toistensa vastakohtia. Sain parini kanssa aluksi vastakohtaparin kaunis ja ruma, mutta koska inspiraatiota ei löytynyt, päätimme ottaa sanapariksemme äänekäs ja hiljainen.

Alkuvaikeuksista huolimatta veistosparimme valmistui nopeasti ja onnistui kutakuinkin suunnitelman mukaan. Veistoksemme koostui kahdesta kasvottomasta puolivartaloisesta ihmisestä. Toinen hahmoista oli musta, ja se esitti huutavaa ihmistä (ääneksä) ja toinen valkoinen, joka oli sanaton (hiljainen). Värit valitsimme sen vuoksi, että ne kuvasivat hyvin vastakohtia. Lisäksi musta väri toi huutavaan hahmoon ahistusta, kun taas valkoinen toi sanattomaan hahmoon tyyneyttä ja tyhjyyttä. Kokonaisuutena veistosparimme oli mielestäni kiinnostava.

Kuvanveistolla tarkoitetaan perinteisesti veistettyjä kolmiulotteisia teoksia, jotka on valmistettu esimerkiksi puusta, kipsistä, savesta ja marmorista. Nykyään kuvanveistoa toteutetaan myöskin erikoisemmista materiaaleista: paperista, muovista ja jätteistä. Veistos on onnistunut, kun se on näyttävä ja esittävä eri näkökulmista, ja teos pystyy herättämään tilan vaikutuksenm eli plastillisen tilan. Veistoksessa on tärkeä muistaa myös tyhjyys muodon ja massan rinnalla. On myös tärkeää muistaa, mihin tilaan veistosta suunnitellaan: veistoksen tulee sopia ympäristöönsä ja käydä ns. vuoropuhelua ympäröivän tilan kanssa.

Opin tehtävän myötä sen, että veistos on paljon muutakin kuin vaikka itse patsas: sen tulee olla myös vuorovaikutuksessa ympäristöönsä. Myös parityöskentely oli hyödyllistä ja opettavaista!

Tehtävä 3: Taidekuva taidekuvan sisällä

Kolmannen tehtävän aihe oli sommittelu. Tehtävänämme oli suunnitella taidekuva, johon liitettiin jo valmis taidekuva. Tarkoituksena oli suunnitella valitsemansa taidekuvan pohjalta teos, jossa käytti jotain tiettyä opeteltua sommittelutyyppiä. En osannut päättää kuvaa aluksi ollenkaan, sillä en saanut päähäni minkäänlaista ideaa tarjolla olevista kuvista. Vaihdoin kuvaa useaan kertaan, mutta päädyin lopulta taivaalla leijuvaan kivenjärkäleeseen. Täydensin kuvaa käyttäen valmiin kuvan ideaa, eli lopputuloksena oli erilaisia kiviä kohoamassa taivaalla. En ollut tyytyväinen lopputulokseen, mutta taivas eli tausta oli onnistunut joissakin kohdissa.

Sommittelu tarkoittaa taidekuvan kokonaisrakennetta. Sommittelutyyppejä on useita erilaisia. Horisontaalinen sommitelma on vaakasuora sommitelma, jonka tunnelma on rauhallinen ja levollinen. Sen vastakohtana vertikaalinen sommitelma, joka on pystysuora, ja josta saa ylevän ja juhallisen vaikutelman. Diagonaalinen sommitelma on tehokas ja dramaattinen, ja se koostuu erilaisista vinoista viivoista. Tällaisessa taidekuvassa on liikettä ja jännitettä. Kolmiosommitelma ja ympyräsommitelma ovat nimensä mukaisesti tiettyyn muotoon suunniteltuja sommitelmia. Kultainen leikkaus-sommittelu on näistä kaikista ehkä haastavin, ja siinä toimii kolmanneksen sääntö.

Sommittelutehtävässä opin paljon erilaisista tavoista tehdä taidekuvaa. Etenkin se, minkälaisen tunnelman mikäkin sommitelma välittää, oli oleellinen tieto. Kultainen leikkaus-sommittelusta en ollut koskaan kuullutkaan, ja sitä olisi kiva kokeilla joskus tulevaisuudessa.

Tehtävä 2: Rytmi-veistos

Seuraavan tehtävämme aihe oli rytmi kuvataiteessa. Tarkoituksena oli luoda puuveistos otsikolla "rytmi". Veistoksessa täytyi näkyä sekä sidottua että vapaata rytmiä. Suunnitteluvaihe oli ohi hujauksessa, sillä mielessäni oli melko tarkka visio siitä, millaisen veistoksen halusin tehdä. Päätin tehdä veistoksestani mustavalkoisen, sillä mustan ja valkoisen kontrasti oli mielestäni mielenkiintoinen ratkaisu ja toi haluttua rytmiä teokseen. Muodoksi valitsin erikokoisista kuutioista kootun sekalaisen yhdistelmän, ja lopputulos oli mielestäni onnistunut. Veistos oli melko lähellä alkuperäistä suunnitelmaa, mutta puupalikoiden yksipuolisuus jätti vähän toivomisen varaa. Olisin halunnut enemmän kontrastia isojen ja pienten kuutioiden välille, mutta minun täytyi tyytyä melko samankokoisiin kappaleisiin. Sain veistokseni valmiiksi ensimmäisten joukossa, ja ehdin tehdä vielä bonustyönkin.

Kun ajatellaan rytmiä, se yhdistetään kaikkein helpoimmin musiikkiin. Aina ei tule ajatelleeksi, että rytmi on myös olennainen osa kuvataidetta. Sillä voi luoda oman persoonallisen ilmeensä teokseen ja sen avulla teoksesta tehdään mielenkiintoinen. Rytmi teokseen saadaan värien ja muotojen vaihtelulla, sekä varjon ja valon leikittelyllä.

Rytmi-tehtävä oli tärkeä, sillä en olisi muuten osannut edes ajatella rytmin kuuluvan niin sidonnaisesti kuvataiteeseen. Tehtävä laajensi ajatteluani ja toi uusia mahdollisuuksia ja ideoita tulevia töitä varten!

Tehtävä 1: Nimiornamentti

Ensimmäinen tehtävämme kuvis1-kurssilla oli nimiornamentin tekeminen. Tarkoituksena oli toteuttaa jotain tiettyä väriharmoniaa, ja minä päädyin valitsemaan lähiväriharmonian. Kun aloitin työn tekemisen, minulla ei ollut hajuakaan mitä värjeä käyttäisin. Lopulta päädyin käyttämään vihreän, sinisen ja violetin sävyjä, sillä ne ovat jääneet minulla vähemmälle käytölle aikaisemmin. Sain työn nopeasti valmiiksi ja olin melko tyytyväinen. Minua jäi vähän harmittamaan kirjaimien kulmikkuus, mutta toisaalta se myös sopi työn tunnelmaan.

Teoriaosuudessa aiheena oli värioppi sekä väriharmoniat. Kävimme läpi päävärit (punainen, sininen, keltainen) sekä välivärit (oranssi, vihreä, violetti). Opettelimme myös kuinka vesiväripaletin eri sävyistä sai tulokseksi oranssin (kromi, sinoberi), vihreän (kadmium, preussi) ja violetin (ultramariini, karmiini) värin. Lopuksi käsittelimme vielä väriharmoniat, joita ovat lähiväriharmonia, yksiväriharmonia, valööriharmonia sekä vastaväriharmonia (mukana oli myös sekaväriharmonia, mutta sitä ei saanut käyttää tehtävässä).

Tehtävän ja teorian myötä opin ajattelemaan värien yhdistelemistä enemmän ja se on tärkeää tuleviakin töitä ajatellen. Vesiväripaletin värien sekoittaminen oli minulle täysin uusi asia, joten sen oppiminen oli erittäin oleellista.